Arga Poliser.

The content of the criminal reports was always very carefully planned when these acts of violence occurred. I was taught from the beginning that if you get too angry or give too much of a beating, you should always remember to write a criminal report about violent resistance to a police officer. This is so that you can "prove" that the victim hit the police officer first and that the injuries are the result of the lawful use of force. The word of two police officers against an "assaultor" is almost always a clear case. It is absolutely impossible for a victim to go out alone and fight against the word of two police officers – police officers who are basically considered carefully selected individuals and defenders of the people in the investigation and in court.

Most of these violent resistances by a police officer were cases where a few wrong words from the victim to the police officer were enough for the fists to start swinging. Seats were broken, concussions, brain injuries.

The police officers took more steroids than the law allowed. And when it was my turn at the gym Itis played Tony Halme's record almost always. 200 kilo bench press results and 300 kilo squats. I don't think there are still doping tests in the Finnish police powerlifting championships. The stinging sweat smelled and the nerves were tense like violin strings. Racism within the police was conscious and the "niggers" always got extra.

In the beginning, when trust was starting to be found, I was told: "Hey Joakim, when "Janne" (name changed) loses his temper, don't bother him. He gets upset very easily and then it's best not to see or hear anything. Remember the same during the interrogation, if for some reason you are asked, for example, say that you have been smoking or something like that." However, I kept my eyes and ears open and that is why these stories are unfortunately enough to tell now. This Janne carried a service weapon in his belt pocket in his free time. I asked him why he did it, because you always had to leave your official weapon at work. His answer was that no one would mess with him.

Innehållet i brottsanmälningarna planerades alltid mycket noggrant när dessa våldshandlingar inträffade. Jag fick lära mig redan från början att om man blir för arg eller ger för mycket stryk så ska man alltid komma ihåg att skriva en brottsanmälan om våldsamt motstånd mot en polis. Detta för att du ska kunna "bevisa" att offret slog polisen först och att skadorna är resultatet av laglig våldsanvändning. Ordet från två poliser mot en "anfallare" är nästan alltid ett helt klart fall. Det är helt omöjligt för ett offer att ensam gå ut och slåss mot två polisers ord – poliser som i grunden anses noga utvalda individer och försvarare av personerna i utredningen och i domstol.

De flesta av dessa våldsamma motstånd från en polis var fall där ett par felaktiga ord från offret till polisen räckte för att knytnävarna skulle börja svänga. Platser var trasiga, hjärnskakning, hjärnskador.

Poliserna tog mer steroider än vad lagen tillät. Och när det var min tur på gymmet Itis spelade Tony Halmes skiva nästan alltid. 200 kilos bänkpressresultat och 300 kilos knäböj. Jag tror inte att det fortfarande finns dopingprov i finska polisens mästerskap i styrkelyft. Den stickande svetten luktade och nerverna var spända som fiolsträngar. Rasismen inom polisen var medveten och "nigrarna" fick alltid extra mycket.

I början, när förtroende började hittas, fick jag höra: "Hej Joakim, när "Janne" (namnbytt) tappar humöret, stör inte honom. Han blir jättelätt upprörd och då är det bäst att inte se eller höra något. Kom ihåg detsamma under förhöret, om du av någon anledning till exempel får frågan säg att du har varit och rökt eller något liknande." Jag höll dock ögon och öron öppna och det är därför dessa historier tyvärr räcker att berätta nu. Denne Janne bar ett tjänste vapen i sin bältesficka på fritiden. Jag frågade honom varför han gjorde det, för man var alltid tvungen att lämna sitt officiella vapen på jobbet. Hans svar var att ingen person skulle jävlas med honom.

Rikosilmoitusten sisältöjä suunniteltiin aina todella huolella kun näitä väkivallantekoja tapahtui. Minulle opetettiin jo heti alussa, että jos keittää yli tai leipoo pokaa turpaan, niin pitää aina muistaa kirjoittaa rikosilmoitus virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Näin siksi, että pystyy "todistamaan", että uhri löi poliisia ensin ja että vammat ovat seurausta laillisesta voimankäytöstä. Kahden poliisin sana yhtä "poliisin kimppuun käynyttä" vastaan on lähes aina täysin selvä tapaus. Uhrin on täysin mahdotonta

lähteä yksin taistelemaan kahden poliisin sanaa vastaan – poliisien, joita lähtökohtaisesti pidetään tutkinnassa ja tuomioistuimessa tarkoin valikoituina yksilöinä ja kansan puolustajina.

Suurin osa näistä virkamiehen väkivaltaisista vastustamisista oli juttuja, joissa pari väärää sanaa uhrilta poliisille oli riittänyt siihen, että sitten alkoi nyrkit heilua. Paikkoja hajosi, aivotärähdyksiä, aivovammoja.

Steroideja poliiseilla meni enemmän kuin laki salli. Ja oman vuoron ollessa Itiksen salilla, siellä soi lähes aina Tony Halmeen levy. 200 kilon penkkituloksia ja 300 kilon kyykkyjä. Ei taida doping-testejä olla edelleenkään poliisien voimanoston SM-kisoissa. Pistävä hiki haisi ja pinnat oli kireällä kuin viulunkielet. Rasismi poliisissa oli tajutonta ja "neekerit" sai aina extraa.

Alussa, kun luottamusta alkoi löytyä, minulle sanottiin: "Hei Joakim, "Janne" (nimi muutettu) kun menettää hermonsa, älä puutu siihen. Sillä menee proput todella helposti ja silloin on parasta vaan olla näkemättä tai kuulematta mitään. Muista sama kuulustelussa, jos sellainen jostain syystä tulee, että oot ollu vaikka röökillä tai vastaavaa." Minä pidin kuitenkin silmät ja korvat auki ja siksi näitä juttuja nyt ikävä kyllä riittää kerrottavaksi. Tämä Janne kantoi vapaa-ajallaan virka-asetta vyölaukussa. Kysyin häneltä, että miksi näin, sillä virka ase piti aina jättää työpaikalle. Vastaus oli, että hänelle ei yksikään mutaturpa tule vittuilemaan.